Pidin Nobel-päivänä myös ohjatun toimintani. Päätin pitää lapsille liikunta-hetken, sillä lapsilla ei ole liikuntaa samalla tavalla kun meillä Suomessa. Päiväkodissa jossa olin työharjottelussa Suomessa aikoinaan, niin lapsilla oli ainakin kerran viikossa liikuntaa, jolloin heidän kuului ottaa liikunta-vaatteet mukaan yms. Täällä Ruotsissa lapsilla on maanantaisin ja perjantaisin musiikkitilaisuus pihalla, jolloin jotkut lapset menevät tanssimaan mutta sekin on vapaaehtoista. Lisäksi joka päivä ennen lounasta kokoonnumme meidän pieneen lepohuoneeseen, jossa syömme kurkkua ja laulamme. Siellä meillä on joitakin lauluja johon on liikkeitä, mutta ei sen enempään oikeestaan. Tietenkin he juoksevat ja liikkuvat ulkona paljon, mutta kaipasin jotakin ohjattua liikuntaa. Niin minusta oli hyvä idea pitää lapsille liikunta-hetki, joka mahdollisesti sitten jää eläämään, sen jälkeen kun työharjotteluni päättyy ensiviikolla.
Toinen juttu mikä tuli mieleen vielä noista kuvista on, että lapsilla täällä eivät käytä sisäkenkiä. Ja tosi usein lapset myös riisuvat sukkansa ja ovat paljain jaloin sisällä. Tämä on minusta outoa, sillä eilen sisäkenkäni olivat kadoksissa ja joutusin olemaan sukkasillaan, ja minulla jäätyi jalat. Ihmettelen paljon siis, miten lapset pystyvät olemaan pelkästään sukkasillaan joka päivä ja jotkut paljain jaloin vielä. Monta kertaa päivässä saan siis juosta lasten perässä laittamassa heille sukkia päälle.
Paljon kaikenlaista siis! Maanantaina päiväkodissa juhlitaan luciaa, joten lasten vanhemmat, isovahemmat, siskot ja veljet jne. ovat tervetulleita katsomaan ja kuuntelemaan kun lapset laulavat joululauloja. Silloin he saavat myös kuulla kun lapsukaiset laulavat tuiki tuiki tähtösen suomeksi!
